Näin ihan kauheaa unta, jossa minulle tärkeä ihminen pyysi mua poistumaan elämästään (tosin tarjouduin siihen itse, mutta en uskonut hänen kylmästi avaavan ovea ja osoittavan ulos.) Heräsin ja olin tosi hätääntyny ja säikähtäny, ku joskus mun tollaset unet toteutuu. Sitten kuitenkin tässä päivän mittaan oon ajatellu, että miks huolestun jostain unesta? Ja vaikka se toteutuis niin en vois sille mitään, eli turhahan siitä on hätäillä.... Sitten mietin, että jos koko ajan vaan tyynnyttelen tunteitani niin mulle jää kauheesti aikaa. Siis onko sellaset epämääräset vellovat tunnemyrskyt mulle vaan ajankulua jolla hankin sisältöä elämääni? Ehkä olis fiksua keksiä jotain tekemistä niin ei olis niin paljon aikaa ajatella.
Toimiikohan mun aivot ylipäätään nopeemmin kun muilla? Oon miettiny sitä usein. Joskus puhuttiin lukiossa siitä, että on eri rytmisiä ihmisiä, niin oon varmaan vaan nopearytminen... Eli sitten ainakin pitäis keksiä jotain, mieluusti fyysistä tekemistä joka estää turhaa hätäilyä! :)
Esiintyminen ja teatterityö on ollu tosi mukavia juttuja, joilla oon saanu kontaktia itseeni ja omaan tahtooni. Tänään oli kaksi esitystä ja tuntui tosi hyvältä, kun kroppa oli lämmin, jännitti ja äänikin kulki hyvin. :D "Olen hyvä näyttelijä. Olen kehityskelpoinen näyttelijä. Olen lahjakas. Haluan oppia. Olen motivoitunut. Hyvä minä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti