Oon viime aikoina kuullut kaksi vaikuttavaa mielipidettä rakastamiseen ja rakkauteen liittyen, ja koska ne on mun mielestä vaikuttavia ja kauniita, jaan ne täällä :)

Ensimmäisen sanoi aika hijaisen oloinen nuori mies, joka oli ihastunut kaveripiirinsä tyttöön, vaikka kuuli tästä ikäviä uutisia. Tää nuorimies korotti ääntään ja sanoi: "Kuule Pena (nimi muutettu) Jos tässä elämässä jotain haluaa yrittää, niin se pitää sitten tehdä kunnolla eikä hissutellen." Sinänsä yksinkertaisesti sanottu, ja silti siitä henkilöstä aisti sanomishetkellä sen, kuinka se seiso niiden sanojensa takana. Aloin taputtaa. :D

Ykköseksi

Toinen ystäväni (joka on todella viisas nuori nainen) sanoi menneestä sydänsurustaan todella kauniin ja viisaan päätelmän. Hänen sydämensä särkenyt nuori mies ei loppujen lopuksi ollut hänelle se oikea, koska ei asettanut häntä ykköseksi. "Mie ansaitsen jonku joka rakastaa minnuu niin paljon, että asettaa minut ykköseks."

 Aloin ajatella tätä ja ymmärsin, ettei mun tarvitse surra sitä, että mut on joskus hylätty. Saan jonkun, joka asettaa minut ykköseksi. Sama pätee toisinpäin. En halua lämmittää välejä kenenkään kanssa, jota en tulisi asettamaan ykköseksi.

 

Jännittää

Hei apua ku jännittää! Muutan takasin opiskelupaikkakunnalle, kesän jälkeen. Mulla tulee oleen samat opettajat ku aiemmin, sama koulu, mutta uus luokka! Siellä on vaan yks tyyppi mun entiseltä luokalta ja mua jännittää NIIN paljon. Ei oo enää samaa, ihanaa, kämppistä, joka katto mun perään koko viime vuoden. APUA. Ja tuntuu että oon menettäny kontaktin isoon osaan niistä ystävistä, joita mulla oli siellä viime vuonna. Siis aika hankkia uusia ystäviä, uudelta paikkakunnalta (no uudelta ja uudelta), jälleen kerran :D AAAA. Niin paljon perhosia vattanpohjassa. Viime vuosi oli niin iso oppivuosi koko elämän kannalta, ja mietin vaan, että mitä TÄSTÄ tulee. Olisko tää sapattivuosi? Huh. Kaikkivaltias mua siunatkoon, ja kaikkia niitä, joita matkalle osuu!