sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Viikonloppu

Perjantaina olin improvisaatioesityksessä. Jossa siis esiinnyin itse. :D Rakastan tätä hommaa. En oo uskonu, että kouluaan vois rakastaa näin syvästi, mutta kyllä. Kyllä voi. Luulen, että kyse on siitä, että tän koulun avulla opin koko ajan itsestäni, ja opin tuntemaan itteäni. Osaan myös arvostaa omia lahjojani ja kykyjäni ihan uudella tavalla.

Itse asiassa mulle on nyt muutaman kerran viime viikkojen aikana käyny niin, että joku ihan mulle tuntematon ihminen on tullu juttelemaan (junassa, lentokoneessa) ja he ovat kysyneet mitä opiskelen. Ja sitten nää ihmiset on sanonu, että he arvostaa mun uravalintaa toivoen onnea ja menestystä.
Siitä on tullu todella hyvä mieli! :)

 Joskus ajattelen jopa, että Jumala lähettää niitä ihmisiä mulle rohkasuks. Koska teatteriala ei oo helppo. Pitää omistautua. Ystäville ei riitä aikaa samalla tavalla, seurustelu ja perheen perustaminen voi olla hankalaa, ja jos ei osaa käsitellä oman minuuden ja työn suhdetta oikein, voi mennä sekasin. Minä kuitenkin uskon, että asiat menee väistämättä niinkun niiden kuuluu. :)

Joo viikonlopusta siirryttiin siis teatterin maailmaan :) Ah! Eräs ihminen johon olen kiintynyt soitti mulle, juuri, kun olin soittamassa hänelle, ja olin valtavan ilonen. Olin todella. :)

Uskon, että iloisuutta voi opetella. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti