Itkujoulu

Alan kohta itkeä. On aatonaatto ja tukehdun sekä henkisesti, että fyysisesti.
Henkisesti tukehdun, koska oon samassa rivitaloasunnossa äidin, sen miesystävän ja isosiskon kanssa. Mukavia ihmisiä, en sano ettei olis, mutta stressaannun niiden seurassa. Ne imuroi, leipoo pipareita, ripustaa jouluvaloja yms, mutta ei siinä mitään vikaa oo. Mulla vaan on ulkopuolinen on. 

Syy, miksi minä en imuroi ja leivo pipareita on: Oon kipee. Ja meinaan tukehtua räkään ja limaan ja päätä särkee ja alaselkää kihelmöi ja mitenkä päin ei oo hyvä olla. Oon menossa taas lääkäriin ja oon ihan itkun partaalla. Mulla on vaan tosi paha olo ja itkettää. Ja ennenkaikkea mulla on taas yksinäinen ja ulkopuolinen olo. Se tulee nykyään usein, kun tuntuu etten kuulu mihinkään eikä mulla ole kotia.

Mulla on edelleen huone lapsuudenkodissa, jossa nyt oon. Mulla on huone isän luona, jossa en oo käyny vuosiin ja mulla on huone asuntolassa, mutta mikään ei oo koti.

Koti on paikka, jossa saa olla sellanen, kun on. Koti on paikka, josta pitää huolta, että vois levätä siellä. Kotona olevat ihmiset tietää kaikki sun salaisuudet ja rakastaa sua silti.

Mulla ei oo kotia. Lisäks oon kipee ja mulla on yksinäinen olo.