sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Ota syliin

Se, että on sovittu jotain, ja toinen peruu viime hetkellä on turhauttavaa.
Se, että toinen lupaa huomisesta, ja peruu, on masentavaa.
Se, että toinen ei vastaa puhelimeen on jo itkettävää.

Mua usein pelottaa, etten merkitse mitään. Pelottaa, etten kelpaa. Pelottaa, että oon merkityksetön  ja huono ja mua ei rakasteta. Tai pahempaa. Mut vaan ohitetaan.

Mulla on vaikeuksia olla herkkä ja herkillä. Pelkään, että jos hyppään niin putoan, eikä kukaan ota kiinni. Ja sillon ku tapahtuu  jotain, mikä muistuttaa mua mun peloista, maailma menee sekasin. Sitten mulla on ystäviä, jotka karkottaa niitä mörköjä juttelemalla mun kanssa. Pitämällä mua ihanana. <3 Ja kertomalla, etten ansaitse paskaa niskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti