Olin ystäväni kanssa baarissa ja meitä tuli "iskemään" pari nyyppää.
(Nyyppä = kyyryssä oleva, arka ihminen.
Nyyppä ei tiedä, mitä on itsevarmuus, vaan turhautuu itseensä ja haukkuu itseään joka toinen sekunti. Oikeastaan nyyppä toivoisi vain, että joku kertoisi hänen olevan väärässä itsensä suhteen.
Jep, nyyppä on se, joka ei vaan ole karismaattinen.)
No, aloimme sitten illan jälkeen ystäväni kanssa miettiä nyyppiä, ja sitä, miten heitä voisi auttaa löytämään itsestään sen loistavan, hurmaava ihmisen, joita he varmasti sisimmässään ovat.
Olemme itse kasvaneet ohi ns. nyyppävaiheesta omassa elämässämme (yläasteella olin itse vielä meganyyppä eli tiedän, mistä puhun!!)
Voi, kun voisin olla ammatikseni Nyyppäkouluttaja. Itsekin koulussa häivytämme minusta "näyttämönyyppää", joka hyppää ruumiiseeni heti tilanteessa, jossa minua katsotaan. MINULLA EI OLE MITÄÄN NYYPPIÄ VASTAAN, MUTTA NYYPPYYTTÄ ILMIÖNÄ.
Nyyppyys rajoittaa ihmistä ja peittää tämän karismaa ja mahdollisuuksia.
En tokikaan halua, että maailma on täynnä pelimiehiä. Minusta todelliseen karismaan kuuluukin myös vastuu muista ihmisistä, ja tietty moraali.
Nyyppäkouluttaja auttaisi ihmisiä löytämään hurmaavat piirteensä, tuntemaan itsensä ja olemaan positiivinen omien mahdollisuuksien suhteen.
Ehkä oma opettajani on tietynlainen nyyppäkouluttaja (siis minua kohtaan, ei kaikilla ole nyyppäsyndroomaa), mutta näyttämökontekstissa. Nyypille saa ja pitää olla ankara. Nyyppien pitää löytää itse itsensä ja halu olla olematta nyyppä.
tsemppibiisejä kaikille nyypille:
Pariisin kevät- tulivuoria
Michael Jackson- Beat it
Jukka Poika- Potentiaali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti